Tärkeitä ihmisiä

Ripe

Äiti

Mummo

woo

New stuff. New header at least. yay. I thought I had something in my mind but blehh, I guess I lost it.

I should really try writing something again. And I literally mean writing, by hand on a paper with a real pen. The old fashioned way. I just found my grandfather's old pen and tried writing with it... it's not working quite as it should, I need to try cleaning the dried ink and load it with fresh ink.

it's done ~

A wild video post appears.

I was playing with my camera and made this little video of how I'm working on a drawing.

Tsup. Tsup.

Tsup.
Nyt on hipellä pikkuisen motiveishön hukassa. Plääh. Mutta ei auta! Hommia on duunattava! Rojekteja riittää nyt vähän joka kädelle. ~tarttuu hommiin, saan tuon yhden kyllä nyt vielä tänään ja huomenna sopivaan vaiheeseen lupaan sen.~
 Sain sentään kampaajalla käytyä, peace, jee.
Kovin munaköyhän pääsiäisen pelasti muuten eräs nimeltämainitsematon Ohku joka tuli ja pisti pystyyn ihan mainion munajahdin! ;D Kiits vielä tästä! Niin ja kynistä myös, inspauduin hankkimaan vähän muitakin uusia vehkeitä.
Trololol väsyttää vähän kun naurattaa omat muka hauskat jutut anteeksi.
Hei muuten. Tätä olen kuunnellut nyt viime päivinä aika paljon..



Näitä oisi tarkoitus mennä kattoo sitten toukokuussa. Jostain syystä vähän hirvittää että näen Asagista vielä painajaisia. Joku siinä hyypässä vaan vaikuttaa siltä.

Josko muuten kohta viimein saisin postattua kuvan rilleistäni.. . . . photoshoppasin tänään nimittäin niistä kuvia.

- terveisin: joku laiskimus maximianus trololol

pilvenpiirtäjä

taivaanrannanmaalari

piirto

Ekspressionistisia abstrakteja valokuvia. Hieman kokeellista, mutta olen aika viehättynyt tämänsuuntaiseen valokuvaukseen tällä hetkellä.

kaiku

Vierailin tässä taannoin taidenäyttelyssä. Paikka oli jo ihan lapsuusvuosista asti tuttu Kouvolatalon galleria, nykyisin Poikilona tunnettu. Esillä oli imatralaisen Sinikka Kurkisen retrospektiivinen näyttely. Kokonaisuus oli hieno. Etenkin Kurkisen tuoreemmat, suuret ja värikkäät abstraktit maalaukset vetosivat minuun. Sommittelun taitavuus ja tarkkaan hallitut, runsaat värit loivat moniin töihin liikkeen tuntua, sekä aivan omanlaisia, ajatuksia herättäviä muotoja ja kuvioita, joita katsoja voi vain tulkita ja arvailla, mitä taiteilija niitä maalatessaan on ajatellut.

Taas kerran koin ihmeellisen inspiroitumisen tunteen. Haluaisin hankkia öljyvärit ja suuren kankaan jolle maalata. Tunsin palavan halun taas omistaa elämäni taiteelle; opiskella sitä, tehdä sitä, rypeä ja kellua siinä.

Taidehistorian kurssin puitteissa taidenäyttelyssä vierailu jäi varsin lyhyeksi.. Itse olisin voinut jäädä näyttelyyn pidemmäksikin aikaa, sillä ei vajaassa tunnissa mitenkään ehdi päästä pintaraapaisua syvemmälle. Olen aina tykännyt katsella taidenäyttelyissä pitkän kaavan mukaan. Ensin hiljalleen katselen näyttelyn kokonaisuutena läpi, sitten teos teokselta analysoiden ja pohtien..ja sitten vielä kertaalleen. Kaavaa voi myös toistaa tarpeen mukaan. Muistan, kun jo pienenä kuvataidekoulun tunneilla vierailimme näyttelyissä, toiset lapset juoksivat näyttelyn läpi ja menivät jo piirtämään, kun minä olin nähnyt näyttelystä vasta puolet. Siitä tuli aina vähän sellainen kummallinen olo, mietin, etteikö toisia kiinnostanut taide niin kuin minua. Taisin olla vähän kummallinen taidehölmö jo silloin?

Kotiin lähtiessä eräs ah-niin-aikuinen 20-vuotias naisenalku ensin ympärilleen vilkaistuaan teki niin kuin oli vuosia sitten tehnyt niin monet kerrat; kiipesi portaiden sijasta pyörätuoliluiskaa ylös, aikuisen kenkien korot kopisten ja lapsellinen virne naamallaan. Siinä tunsi itsensä ihan kakaraksi taas.